Teatteri Maneerin aatelista tarjontaa

Teatteri Maneerin Aateliskalenteri kertoo komedian keinoin luokkaerosta. Se on kahden pojan kepeänkipeä kasvutarina. Samalla se on myös kuvaus heidän läheistensä käytösmalleista ja inhimillistä kompasteluista, kun on yrittettävä ylläpitää kulisseja – tai kiipiä niissä ylöspäin.

Tarina alkaa, kun lapsettoman aatellispariskunnan, von Wallenbergien, piika tulee raskaaksi. Rouva kiristää aviotonta piikaraukkaa työehtosopimuksiin nojaten sekä maineen menetyksellä luovuttamaan tulevan lapsensa hänelle. Piika myöntyy huonon naisen leiman ja köyhyyden pelossa. Yllättäen syntyykin kaksi poikaa, joista toisen piika onnistuu suostuttelemaan itselleen. Lapset saavat tahoillan ympäristönsä mahdollistamat kasvatukset. Pojat ystävystyvät – jopa verivaloihin asti – mutta yhtäkkiä poikien välillä tapahtuu outo muutos, jonka syytä yleisöllekään ei heti suoralta kädeltä kerrota.

Näytelmän toteutuksen voi kokea ajattomaksi, aatellisajan vahvasta painotuksesta huolimatta. Yhtymäkohtia nykysyyteen oli luettavissa rivien välissä, pilkahduksina puvustuksessa sekä ihmisyydessä itsessään. Mihinkä se nyt muuttuisi? Tuomas Parkkisen kirjoittama tarina kuljettaa pojat koskettavien käänteiden kautta aikuisuuteen.

Mehevät roolit

Roolituksista erityisen nautittavaa on Viola von Wahlenbergin hahmo, jonka Jonna Laatu herkullisella tavalla tuo yleisön eteen. Julman ja pöyhkeilevän aatellisrouvan  arvostus rapisee lattialle tarinan edetessä, mutta samalla iloitellaan lempeästi Violan lihallisuudelle ja syvimmille himoille.
Violan hajamielisen ja hyväntahtoisesti töppäilevän miehen saappaisiin pujahtaa sympaattisesti Jarmo Vegelius. Pojat, Peetu Savolainen ja Julius Kalliokoski, hyppäävät rooleihinsa huolella, jokaista elettä myöden.

Näytelmä ei ole pelkkää ilottelua. Yleisön nauruntyrskähdykset vaimenevat piian alkoholisoituneen aviomiehen katkeroituneesta olemuksesta, valituksesta  ja saamattomuudesta. Taitava suoritus siis Janne Mattilaltakin.
Myös tässä köyhässä perheessä kasvanut poika sortuu sydänsuruissaan väkeviin ja paljastaa mustasukkaisuutensa tyttöön, joka kerran oli melkein hänen, mutta jonka aatellisperheen poika on viekoittelut omakseen.

Ensikertalainen ihastelee

Teatteri sijaitsee aivan Turun Puutorin laidalla. Ensikertalaisena Manillan yleisöön sujahtaneena ihastuu heti pienen teatterin henkeen ja miljööseen. Raput laskeutuivat sisäpihan katutasolta lipunmyyntitiskille, jossa iloiset teatterilaiset tervehtivät tulijaa lämpimästi. Seuraavaksi on pieni lämpiö vaatteille ja väliajan viettoon. Täältä siirytään katsomoon.  Punaiset pehmeät penkit ottavat katsojan syleilyynsä, kuin makuupussiin sujahtaisi.  Näyttämö alkaa suoraan penkirivistöstä. Yleisö erotetaan näyttelijöistä esityksen edetessä punaisella harsoverholla vain, kun lavasteita vaihdetaan. Myös tällöin joku roolihenkilöistä tulee verhon eteen keräämään yleisön huomion, kuten naukkaamaan pullosta tai tuumimaan ääneen.

Olin vaikuttunut näkemästäni. Palaan taatusti Maneerin punaisille penkeille katsomaan, mitä seuraavaksi on tarjolla. Ja te lukijat, kiirehtikää, näytöksiä on tästä päivästä lukien enää viisi!

Teksti:Tia Mäkelä

Kuvat: Teatteri Maneeri

Näytelmän kirjoittanut Tuomas Parkkinen, ohjaus Toni Enholm, lavastus Enholm ja Teija Lindholm, puvustus Annastiina Pirttilä, valot Rainer Salo, äänet Janne Hanhisuanto. Ensi-ilta 27.10.
Esityksiä:
to 23.11. klo 19
pe 24.11. klo 19
ti 28.11. klo 19
su 3.12. klo 17
ti 5.12. klo 19

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: