Ilmankostuttaminen kotikonstein

Talvikuukausina asuntoja lämmitetään. Silloin sisäilma on kuivenpaa kuin kesäaikana. Tällöin kosteustasot asuintiloissa seuraavat ulkoilman kosteusarvoja. Suomen talvella ilmankosteuden nostamiseen on eniten tarvetta joulukuusta helmikuuhun. Huoneiston lämpötilan majaillessa +24 asteen korvilla, ihan parin asteen alentamisella. Sisäilman kuivuus hellittää. Mitä korkeampi sisälämpötila on, sitä kuivempi ilma on, (kuva: Pixabay).

Isoäidilläni asunnon lämpötila oli aina hieman korkealla. Hän tykkäsi lämpimästä asunnosta asuessaan sittemmin eläkkeellä kaupungissa kerrostalossa. Aikoinaan hän kasvatti äitiäni ja kolmea muuta sisarusparven vesaa 1950-luvulla rakennetussa puisessa ja vähän vetoisessa maatilan päärakennuksessa. Jotenka isoäitini mukavuuteen kaupunkiasumisessa kuului lähes +30 asteen lämpötilan ylläpitäminen. Nuorena poikana koin aina asunnon sisäilman kuivana ja epämukavana.

Jo edesmennyt isoäitini ei käyttänyt talvisinkaan ilmankostutinta, mutta mikäli kotitoimin halajaa parempaa sisäilmaa, voi korkeaa asunnon lämpötillaa hieman alentaa. Parikin astetta on riittävä. Tämä helpottaa jo jonkin verran, kun sisäilma koetaan kuivaksi.

Kodin sisäilman kuivuutta voi torjua myös pyykkäämisessä. Pyykin kuvattamisessa kosteuden haihtumista voi käyttää hyväksi huoneissa, joissa vietät eniten aikaa. Suihkussa tai kylvyssä käynnin jälkeen pesutilan tuulettaminen hyödyntää myös muita asuintiloja.

Hyvä on pitää mielessä myös ettei kostuta liikaa asuntonsa sisäilmaa. Jos asunnon ikkunoihin alkaa tiivistymään kosteutta, sisäilman kosteus on liiallista. Asuintilan kosteutta on hyvä seurata kosteusmittarilla, jottei sen arvo kipua liian korkeaksi. Kostuttaminen täytyy lopettaa, kun sisäilman suhteellinen kosteus ylittää 40%:n rajan.

Asuintilojen ilmanvaihdon on myös oltava toimivaa. Sen tehtävä on ylläpitää hyvää sisäilmaa. Ilmanvaihdon on aina toimittava. Huono ilmanvaihto ei ole hyväksi. Riittämättömänä ilmanvaihto altistaa sisäilman tunkkaisuudelle, hajuhaitoille ja se on jopa terveysriski.


Lähteet:
Hengitysliiton sisäilma-asiantuntija Kirsi Säkkinen,
Allergia-, iho- ja astmaliiton asiantuntija Kaisa Toikko

© Arto Laine.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: