Elokuva-arvostelu Minä, Simon 2018

Levittäjä: Nordisk Film.

Lähtökohta

Elokuva perustuu Becky Albertallin menestysromaaniin Minä, Simon vs. Homo Sapiens. Eletään keskiluokkaisessa standardi amerikkalaisessa perheessä. Lämpimässä miljöössä on kaksi lasta. Nuorempi tyttö on jo palkittu ja menestynyt kokkiohjelman vetäjä. Molemmat muksut ovat hyviä koulussa. Vanhempi heistä Simon (Nick Robinson) on lukiossa viimeisellä luokalla. Hän on myös koulunsa suosittua osastoa ja oloonsa tyytyväinen. Hän painii kuitenkin ison salaisuuden kanssa, josta eivät edes omat perheenjäsenet ole tietoisia.

Paikallisen lukion rehtori (Tony Hale) on hieman erikoislaatuinen, mutta on hyvällä asialla kuolunsa oppilaiden puolesta. Simonin salaisuus on hyvin peitelty koulukavereiltakin. He pitävät tätä rentona hyväkäytöksisenä, reiluna ja siistinä kaverinaan.

Eräänä päivänä Simonin läheisin ystävä Leah (Katherine Langford), jolla on omiakin sydämen salaisuuksia, saa tietoonsa jotakin, mikä saa Simonin innostumaan asiasta. Tästä saattaisi löytyä Simonille sielunkumppani. Etsinnän lämpimässä tiimellyksessä pienessä kiiressä eräs Simonin tuttu sattumalta käyttää samaa tietokonetta, josta Simon ei ehtinyt kirjautua pois. Hän saa Simonin salaisuuden selville. Simon joutuu ystävänsä pehmeän kiristyksen seurauksena hämmentämään kaveripiiriään ja tapahtumat alkavat vieriä omalla tahdollaan itsenäiseen tahtiinsa.

Elokuvan saatesanat

Elokuva on teknisesti hyvää laatua. Näyttelijöiden roolisuoritukset ovat yhtä lukuunottamatta erinomaisia. Perheen vanhemmat onnistuivat hienosti esittäessään moderneja vanhempia. Roolihenkilöiden olemus on luonnolinen teineistä aikuisiin. Koulun rehtorin omituisuus kuitenkin vähän kiinniiti liikaa huomiota. Hänellä oli liika yritys jäänyt päälle, mutta amerikkalaisen lukioympäristön kuvaus on aitoa. Siihen mahtuu kaikennäköisiä toimijoita hyvällä mielellä. Tämäkin on otettu ohjauksessa huomioon. Ohjaaja onkin kunnostautunut aikaisemmin mm. teinisarjan Dawson’s Greek tiimoilta.

Levittäjä: Nordisk Film.

Elokuva on hyväntuulinen kertomus ahdasmielisyyden ja suvaitsevaisuuden törmäämisestä yhteiskunnan koulumaailman osassa. Oppilaiden vanhempien asenteet heijastuvat jälkikasvun käsityksissä ja peilautuvat heidän käyttäytymisenään. Perhe-elämän piirissä kohdataan normaalin perheen esikoisen identiteetin kasvukipuja ja yhteiskunnan normiarvojen paineen vaikutuksia yksittäiseen perheeseen ja yksityiseen ihmiseen.

Filmi on rento. Siinä aidosti aikuistutaan, etsitään ja löydetään oma paikka maailmassa rakkauden ja rohkeuden voimalla oman elämän kapteenina. Se viestii maailmalle, että jokaisella on yksilöllisiä tarpeita eikä ulkopuolisilla ole siihen mitään sanomista. Jokainen ansaitsee huikean oman rakkaudenyhteytensä toiseen ihmiseen ja vapauden valita tiensä sydäntään kuunnellen ylpeästi kulkemalla omia polkujaan.

Elokuva on tämän vuosikymmenen nuorisoelokuva, joka jää mieliin määritellessään ja kuvaillessaan nykynuorison elämää ja aikuistumisen polkuja. 1980-luvulla tällainen elokuva oli Breakfast Club.

Minä, Simon (2018)

Pääosissa: Nick Robinson, Katherine Langford, Jennifer Garner, Josh Duhamel, Talitha Bateman, Jorge Lendeborg Jr., Alexandra Shipp, Keiynan Lonsdale, Miles Heizer, Ohjaaja: Greg Berlanti,Käsikirjoitus: Becky Albertalli, Elizabeth Berger, Isaac Aptaker, Genre: komedia, draama ja romantiikka, Kesto: 110 m., Ikäraja: S, Ensi-ilta: 4.5.2018, Levittäjä: Nordisk Film.

***

© Arto Laine.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: