Elokuva-arvostelu Mamma MIA! – Here we go again 2018

Mamma Mia – Here we go again!

Taustoitusta

Tällä kertaa aloitan hiukan itsekkäästi, koska ABBA yhtyeenä koskettaa lapsuuttani jonkin verran. Mikäli ABBAsta ei satu pitämään, elokuvan seuraaminen saattaa olla hankalaa. Itse kuulun muksuikäryhmään, jolloin ABBA voitti Eurovision laulukilpailun. Kasvuikäisenä olin muodostamassa musamakuani koko elämälleni ja juuri silloin ABBA tuotiin parrasvaloihin. Puoluellinen en kuitenkaan katso olevani. Jokainen muodostaa oman taiteenmakunsa lapsuudessaan, eikä niistä voi kiistellä, mutta keskustella ja arvostella voi.. toki niin pilke silmäkulmassa tietysti.

Elokuva on jatko-osa 10:n vuotta vanhalle filmille Mamma Mia! Uutukainen toimii samalla musikaaliteemalla ABBAn hitti-iskelmien vauhdittamana. Yleensä jatko-osat ovat toinen toistaan huonompia niin kuin Indiana Jones leffasarjan kakkososa. Mutta tällä kerralla jatko-osa on huikaiseva ja vetää vertoja koko matkan ajan ykkösosalle. Vaikka ensimmäisestä osasta on tovin aikaa, se ei ole tapahtumiltaan unohtunut juuri tämän edellämainitun lapsuuden kokemuksen vuoksi. Toisaalta elokuvasta muodostui aikoinaan hitti ja ilmiö. Sitä on esitetty valtakunnan verkossakin muistin virkistykseksi.

Elokuvasta enemmän

Elokuvaan on saatu kaikki ykkösosassakin nähdyt kasvot. Nyt aikuistunut Sophie (Anna Seyfried) on uudistanut äitinsä Donnan (Meryl Streep) hotellin Kalokarin saarella. Edessä on avajaiset. Touhutessaan hotellin tiloissa Sophie kokee aikamatkan äitinsä elämään. Elokuvassa muistelot äidin elämästä ja nykyhetken tapahtumat vuorottelevat tasaiseen, mutta eivät häiritsevään tahtiin.

Sophien äiti oli aikoinaan kokeileva ja utelias. Donna (Lily James – nuori Meryl Streep) on vilkas ja aktiivinen luonne. Menevän oloisena Donna keskittyi hankkimaan muistoja elämäänsä. Hän sekoitti kolmen nuorukaisen päät, joista kukin voi olla Sophien biologinen isä. Elokuva kertoo Donnan nuoruustarinan kunkin isäehdokkaan kanssa. Tarinat ovat hauskoja ja viihdyttäviä. Elokuvassa annetaan ymmärtää myös, kuka lopulta on Sophien Isä. Sophiella on itselläänkin lemmenasioita setvittetävänään poikaystävänsä kanssa. Sophien ongelmat sulautuvat Donnan aikoinaan kokemiin. Historia tuo oppia tyttärelle ja siunaa onnellisen jatkumon sukupolvelta toiselle.

Upea kokemus, jota ei aikoihin ole kokenut elokuvissa

Jatko-osa on suoraan looginen jatkumo ykkösosan tapahtumille. Musiikkina ABBAa ja nappiin menevä jatkokertomus lämmittävät yhtyeen ja elokuvan faneja. Käsikirjoitus on onnistunut. Se toimii musiikin ehdoilla. Näyttelijät ovat ammattinsa osaavia. Kylmäksi ei kyllä jäänyt kukaan. Sillä nenäliinat ja nauruhermot ovat kovassa testissä ja käytössä koko musikaalin ajan.

Filmi on täynnä huvittavia kommelluksia Donnan nuoruudessa ja Sophien nykymaailmassa. Tarina on ehkä tavanomainen. Vanhemmat järjestävät lapsilleen onnellisen elämän. Muuta tähän maailmaan ei tarvitakkan kuin vain rakkautta.

Elokuvan juoni ja musiikki kulkivat käsikädessä tunteita kuohuttavista ajatuksista toiseen hengästyttävää ja kyynelkanavia kuormittavaa tahtia. Välillä naurettiin, välillä itkettiin sitten laulettiin , niin että sydän pakahtui. Loppuhuipennus on kuin kirsikka kakun päälle. Jäljelle jääneet nenäliinat loppuivat tyystin lopputekstien jo vieriessä kankaalla. Elokuvan loputtua taputukset raikuivat salissa hyvästä elokuvanautinnosta kiitoksena elokuvateatterin väelle. Taputin itsekin, jota en aiemmin ole koskaan tehnyt elokuvissa.

Scape-saliin sopivat rymyelokuvien lisäksi musikaalit. Elokuvaelämys ei voisi olla parempi. Esitystekniikka vain kruunasi näytelmäkokemuksen. Scape-salin upea äänisysteemi toi musiikin luihin ja ytimii, kantoi musiikin sieluusi. ja sai musikaalin tuntumaan kovin henkilökohtaiselta tapahtumalta.

***

Mamma Mia – Here we go again. 2018

Pääosissa:Meryl Streep, Pierce Brosnan, Colin Firth, Stellan Skarsgård, Amanda Seyfried, Dominic Cooper, Julie Walters, Christine Baranski, Lily James, Josh Dylan, Hugh Skinner, Jeremy Irvine, Alexa Davies, Jessica Keenan Wynn, Andy Garcia ja Cher, Ohjaaja: Ol Parker, Genre: Musikaali, Kesto: 115 min. Ikäsuositus: sallittu kaikenikäisille, Levittäjä: Finnkino.

© Arto Laine.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: